”Susi kuuluu eittämättä Suomen luontoon – ja luonnossa sen tulisi pysyäkin” : Muunlajisen eläimen tilan käsityksiä paikallislehdissä

Susi (canis lupus lupus) on Suomessa harvalukuinen. Luonnonvarakeskuksen tekemän suden kanta-arvion (2019) mukaan susiyksilöitä oli vuoden 2019 maaliskuussa noin 185–220 ja pääosin ne sijoittuivat poronhoitoalueen ulkopuoliseen Suomeen. Sudet lajina luokitellaan Suomessa erittäin uhanalaisiksi, ja esimerkiksi työ suotuisan suojelutason määrittämiseksi, jolla pyritään varmistamaan lajin riittävä geeniperimä myös tulevaisuudessa, on parhaillaan käynnissä, syksyllä 2021. Sudet ovat herättäneet paljon keskustelua vuosikymmenestä, jopa vuosisadasta toiseen. Ihmisen yhteiseloa lajin kanssa on aikaisemmassa tutkimuksessa kuvattu haastavaksi ja konfliktikeskeiseksi. Tämän pro gradu tutkielman tavoite on tarkastella eläimellisen tilan käsityksiä yhden erittäin uhanalaiseksi luokitellun lajin, suden, kautta. Tutkielman aineisto koostuu viiden paikallislehden susiin liittyvistä kirjoituksista, jotka on julkaistu vuonna 2019. Paikallislehdet on valittu aineistoksi, koska ne mahdollisesti antavat ääneen niille ihmisille, jotka kohtaavat lajin omassa arkisessa tilassaan. Aineiston muodostavien kirjoitusten kautta on siis tarkasteltu susiin liittyviä diskursseja, pohtien mistä kirjoituksissa oikeastaan puhutaan, kun puhutaan sudesta. Tutkielmassa tehdään havaintoja siitä, kenelle tarkastelun kohteena olevissa paikallismedioissa annetaan puheenvuoro, eli ääni ja mitä mielikuvia ja käsityksiä sudellisesta tilasta, eli sellaisesta abstraktista tilasta, joka muodostetaan lajiin liittyvien mielikuvien kautta, aineiston kirjoituksissa esiintyy. Tieteenfilosofinen lähestymistapa tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi, jossa sanojen ei vain käsitetä kuvaavan todellisuutta, vaan kirjoitettu kieli ja puhe myös rakentavat todellisuutta ilmiöiden ympärillä. Metodina aineiston analyysissä on sovellettu diskurssianalyysin menetelmiä. Tutkimus on luonteeltaan laadullista. Näkökulmaksi aineiston tarkasteluun on valittu uudempi eläinmaantiede ja kriittisen monitieteisen eläintutkimuksen viitekehys, jossa on kasvanut tarve nostaa muunlajisia eläimiä tutkimuksen keskiöön. Muunlajisella eläimellä tässä tarkoitetaan kaikkia ei-inhimillisiä eläimiä, paitsi ihmistä. Tutkimuksen tuloksena aineistosta muodostettiin kolme diskurssia; sudellisen tilan diskurssi, vallan diskurssi ja sietämisen diskurssi. Näistä ensimmäinen, sudellisen tilan diskurssi rakentuu niiden käsitysten ja mielikuvien kautta, joilla sudellista tilaa aineistossa kuvailtiin. Tutkielmassa sudelliset tilat miellettiin kuuluvaksi oman arkisen tilan ulkopuolelle, toisaalle, ei-inhimilliseen luontoon. Tila rakentui siten abstraktisti ja oli muuttuva sen mukaan, miten ihminen määritteli omaa tilaansa. Vallan diskurssi koostui niistä aineiston tapauksista, jotka kirjoittajan tulkinnan mukaan kertoivat erilaisista vallankäytönmuodoista, sekä susikonfliktin hallintaan liittyvistä ristiriidoista ja keskustelun eri osapuolten välisestä epäluottamuksesta. Sietämisen diskurssissa yhdistyivät puolestaan ne aineiston tapaukset, jotka kirjoittajan tulkinnan mukaan kertoivat suden ja ihmisen yhteiselon mahdollisuuksista ja susien sietämisestä lähellä ihmisen tilaa, tai jopa osin samassa tilassa ihmisen kanssa. Tutkielman lopussa pohditaan abstraktin sudellisen tilan sekä sudellisten paikkojen, eli sellaisten paikkojen, jotka susi itse valitsee, välistä suhdetta, sekä näiden yhteyttä ihmisen tilaan. Tutkielman aihepiirin parissa olisi mahdollista jatkaa tutkimustyötä esimerkiksi haastattelemalla susireviirien alueilla eläviä ihmisiä ja syventää näin ymmärrystä sudellisen tilan käsityksistä